Mökillä on vietetty kaikki viikonloput. Loma meni reissatessa, tosin kerkisimme mökilläkin olla. Viimeisen viikon peräti kokonaisuudessaan. Saimme siis viettää yhden helteisen viikon mökillä kylmän alkukesän jälkeen.

Kollaasi osasta mökillä kesäkuussa kukkineista kukkasista. Viimeisellä lomaviikolla kuopsuttelin tunnin verran kukkapenkkejä. Paitsi että paarmat tykästyi hikiseen kroppaani, niin myös ultraviolettisäteet. Yleensä saan rusketuksen pintaani ilman palamisia. Nyt on selkä kuin elokuun rapujuhlien sankarilla.

Kasvimaa loppui kesken. Hätä keinot keksii. Pyysin ukkoa kyhämään jätepaneeleista pohjattomia laatikoita. Niitä kököttää kasvimaan reunalla useampikin. Laitoin ne nurmikon päälle, pohjalle useamman sentin sanomalehtikerros ja päälle turve-multaseos. Katsotaan nyt kasvaako nurmikko läpi. Laatikoissa onj salaattisipulia, pinaattia, tilliä, basilikaa ym. Kasvu on hyvällä mallilla, ei vain tullut viimeksi kuvaa otettua.

Ikkunan läpi otettu kuva kukkamaitani vainoavasta kasvissyöjästä. On tämä rusakko ainakin syödäkseen saanut.

Tämä metsäjänis on myös ikkunan  läpi kuvattu. Vaikka tämä ei niin arka olekaan kuin rusakko en viitsinyt juosta ulos kuvaamaan ettei häiriinny. niin vekkulia tämän velikullan touhuja oli seurata.

Kaveri kuvaannollisesti pomppi pari hyppyä eteenpäin, kiepautti itsensä ilmassa seljälleen ja muksahti pottuvakoon. Siinä sitten työnsi itseään seljällään pitkin vakoa. Nousi ylähä, ravisteli turkkinsa ja taas sama uusiksi useita kertoja. Keksi lopulta viereltään rastaan poikasen ja ryhtyi leikittelemään sen kanssa. Harmi etten saanut kunnon kuvia, kameran käyttö unohtui kaveria seuratessa. Ja tästäkin tuli söherö kun muorin koko kroppa hytkyi naurusta.

Nurkissa lojui tämmönen veturin mäntä, jolle en ole keksinyt mitään järkevää käyttöä. Siispä siitä tuli harjaneilikoille kukkapurkki.

Pitäähän se mökkitonttukin olla. Totta puhuakseni en ole järin ihastunut näihin värikkäisiin tonttuihin. Joskus heikkona hetkenä tarttui vain käteen.

Penkkeihin ostin muutaman Härmäsalvian. Uusi tuttavuus minulle. On kuulema kiitollinen kasvi, kukkii koko kesän. Mehiläiset erityisesti tykästyivät tähän. Näyttävät muutoinkin pitävän sinisistä kukinnoista. Mikähän kasvi olisi sellainen josta hyttyset pitäisivät ? Niitä kun oli aivan kiusaksi asti. Nyttemmin jo vähemmän.

Kiusanhenkiä näyttää olevan liikkeellä. Bongasin jo toisen kyyn tänä kesänä, sääskiä, paarma-aika parhaimmillaan, lepakot pitää öisin ihmeellistä uhinaa välikatolla.

Grillattu ja saunottu joka päivä.

Kaunis viikonloppu, välillä paisteli aurinko väliin pilveili ja tänään saimme kunnon ukkoskuuronkin.

Oli ilo huomata että uuden uutukaiseen pesäpönttöön oli kirjosieppo tehnyt pesänsä. Vanha kun putosi alas ja olin melko varma ettei sieppo hyväksyisi tätä uutta kodiksensa. Toisin kuitenkin kävi.

Metso nakutti lähitienoolla ja kaksi käkeä kukkui lähes saman aikaisesti. Kuullosti siltä kuin kaiku olisi vastannut kun ne ristikkäin kukahteli.

Ensimmäinen kyy havaintokin tuli tälle kesälle tehtyä. Kiertelin kukkapenkkejäni katselemassa. Siinä mökin seinustalla hiplasin kukanlehtiä takamus pystyssä, ukolle tuumien: mitähän mie tähän olen ensinkään laittanut. Nostin nokkani ylös ja siin puolen metrin päässä paistatteli auringossa naaraskyy. Jos oli muorilla huono näkö niin jo oli ukollakin. Pitkä rojake, sellainen n. 70cm pituinen. Ihmeen rauhallinen se oli ei yhtään hermostunut vaikka Mamma käsi ojossa melkein silitteli sitä. Eläimet ja lapset kyllä tykkää Mammasta, mutta en nyt olisi järin loukkaantunut  vaikka nämät inhoamani lierot ei niin välittäiskään. Siinä jo kameraa hiplasin, en kuitenkaan kuvaa ottanut kun en sitä ilkeisi kuitenkaan katsella.

Joku aika takaperin tuli radiosta luontoilta käärmeistä. Kyy-Koponen siinä kertoi että kyyt ovat paikkauskollisia ja että niiden reviiri on kilometri suuntaan tai toiseen pesäkololta. Selittipä vielä että kun kyyn kuljettaa kahden kilometrin päähän niin se ei varmasti tule takaisin. Huh, huh en kyllä ihan viitsisi kuskata sitä ämpärissä peräkontissa. Siinä si istuisin tyytyväisenä etupenkillä ja käärme olis takakontissa. Entäs jos se ämpärin kansi vaikka aukeis? Juu ei.

Keltaiset narsissit kukkivat kauniisti, valkoiset antaa vielä odottaa kukintaansa.

Samoin kevätkaihonkukka ja esikot. Kullerot vasta aloittelee kukintaansa.

Kanukka on kaunis, oli vuodenaika mikä tahansa.

Tälläiseltä näytti sää tänä viikonloppuna. Taasen outo kuvakulma a la Mamma. Aivan ihana olikin viettää viikonloppua. Lumikin oli jo sulanut lähes tulkoon. Varjoisimmassa tontin kolkassa sitä vielä vähän oli.

Mamma haravoi pihaa ja ukko teki lisää linnunpönttöjä. Välillä istuttiin katselemaan lintusia.

Pihan lintulaudalla oli vierailijoita riittämiin. Muunmuassa ...

Sinitiainen

Hömötiainen

Talitiainen

Peipponen (tässä uros) joka mieluummin etsii syötävänsä maasta kuin lintulaudalta, tässä tapauksessa maistuu jyvät. Peipposet eivät ole lainkaan arkoja. Siinä ne tepastelivat jalkaini juuressa kaikessa ylhäisyydessään.

Täältä männyn takaa luuraa käpytikka. Hauska veikko, leikki kanssani kuurupiiloa. Aina kun suuntasin kamerani tikkaa kohden niin sepäs veti päänsä puun taakse, pian kurkistellen toiselta puolen puuta. Tätä leikittelyä se piti useampaan otteeseen. Arkakin kun on pyrähti pienimmästäkin äänestä lentoon.

No tokkiisa, maistuu se tali tikallekin.

Joissain penkeissä kukkaset vienosti uskaltautuivat nostamaan päätään lumesta huolimatta. Tässä esikot. On Mamman penkki syksyllä jäänyt huoltamatta näköjään.

Juosten paskottuako? Näitä pupun papanoita oli mutkitellen rivissä vaikka kuinka pitkästi. Niin oli metkan näköistä että piti oikein kuva ottaa.

Suunnittelimme jo poislähtöä kun kesänaapurimme poikkesi juttusille. Kävimme kuitenkin vielä ennen lähtöä tervehtimässä naapuritalon 88-vuotiasta pappaa. Jäi niin harmittamaan kun edelliskerralla olimme niin kiireisiä mukamas, ettei keritty piipahtamaan. Papan tuvan nurkalla sinivuokot kukkivat näin kauniisti.

Blogin nimi on kuvainnollinen. Mansikkapaikka kuvastaa sitä makoisaa nautintoa minkä mökki luontoineen minulle suo. Mansikoita sieltä ei löydy kuin villinä.

Tarkoitus oli eilen lähteä mökille, mutta koska yöllä oli satanut reilusti lunta ja tuuli navakasti siirtyi lähtö tälle päivällä. Kevään ensimmäinen sellainen. Muutama tunti tuli ulkoilmasta nautittua - tai ainakin niin kauan kuin aurinko keksi kiiruhtaa pilvien taakse.

Mennessä poikettiin Kurussa pika visiitillä, tai nykyistä Ylöjärveähän se on. Minulle kyllä jatkossakin entinen nimi säilyy ajatuksissa. Ajella nyt liki pitäen 70 km Ylöjärveä laidalta laidalle, puuduttaahan se vähemmästäkin.

Kylmän varalle olin varautunut nokialaisin ja toppahousuin. Kuistin eduskallio oli sulana. Vaikka ympäristö olikin kivasti lumesta paljaana, täällä sitä kuitenkin riittää aina toukokuulle saakka. Tonttia suojaa yhdeltä sivulta korkea kallio reunuspuineen ja muualla on sankkaa puustoa.

Vein linnuille auringonkukan siemeniä, jyviä ja talipalloja. Orava hyväkäs oli heti pyörimässä talipallojen ympärillä. Takavuosina laitoin pallot pelkkien muoviverkkojen kanssa. No senhän arvaa mitä siitä seuraa. Oravat puri verkot poikki ja piilotteli pallot minkä minnekin. Vahingosta viisastuneena olen sen jälkeen laittanut ne metalliverkon sisään, nyt ei lähde pallot kurrejen matkaan.

Aamulla oli katolta vesitynnyriin menevä ketjukin näin jäässä ja kantohankea sai kävellä. Tuli lapsuus mieleen kantavaa hankea kulkiessa monin muistikuvin.

Oravan jälkiä oli joka puolella. Tämä lienee mennyt yksikseen littaa koivun ympäri.

Toinen luumupuista vielä lumen keskellä. Nämätkin on nyt saaneet kasvaa rauhassa. Joku vuosi unohtui verkot laittamatta ja jänikset oli kalvaneet puuntaimet olemattomiin. Kummasti ne siitä vain virkosivat silti.