Blogin nimi on kuvainnollinen. Mansikkapaikka kuvastaa sitä makoisaa nautintoa minkä mökki luontoineen minulle suo. Mansikoita sieltä ei löydy kuin villinä.

Tarkoitus oli eilen lähteä mökille, mutta koska yöllä oli satanut reilusti lunta ja tuuli navakasti siirtyi lähtö tälle päivällä. Kevään ensimmäinen sellainen. Muutama tunti tuli ulkoilmasta nautittua - tai ainakin niin kauan kuin aurinko keksi kiiruhtaa pilvien taakse.

Mennessä poikettiin Kurussa pika visiitillä, tai nykyistä Ylöjärveähän se on. Minulle kyllä jatkossakin entinen nimi säilyy ajatuksissa. Ajella nyt liki pitäen 70 km Ylöjärveä laidalta laidalle, puuduttaahan se vähemmästäkin.

Kylmän varalle olin varautunut nokialaisin ja toppahousuin. Kuistin eduskallio oli sulana. Vaikka ympäristö olikin kivasti lumesta paljaana, täällä sitä kuitenkin riittää aina toukokuulle saakka. Tonttia suojaa yhdeltä sivulta korkea kallio reunuspuineen ja muualla on sankkaa puustoa.

Vein linnuille auringonkukan siemeniä, jyviä ja talipalloja. Orava hyväkäs oli heti pyörimässä talipallojen ympärillä. Takavuosina laitoin pallot pelkkien muoviverkkojen kanssa. No senhän arvaa mitä siitä seuraa. Oravat puri verkot poikki ja piilotteli pallot minkä minnekin. Vahingosta viisastuneena olen sen jälkeen laittanut ne metalliverkon sisään, nyt ei lähde pallot kurrejen matkaan.

Aamulla oli katolta vesitynnyriin menevä ketjukin näin jäässä ja kantohankea sai kävellä. Tuli lapsuus mieleen kantavaa hankea kulkiessa monin muistikuvin.

Oravan jälkiä oli joka puolella. Tämä lienee mennyt yksikseen littaa koivun ympäri.

Toinen luumupuista vielä lumen keskellä. Nämätkin on nyt saaneet kasvaa rauhassa. Joku vuosi unohtui verkot laittamatta ja jänikset oli kalvaneet puuntaimet olemattomiin. Kummasti ne siitä vain virkosivat silti.