Kaunis viikonloppu, välillä paisteli aurinko väliin pilveili ja tänään saimme kunnon ukkoskuuronkin.

Oli ilo huomata että uuden uutukaiseen pesäpönttöön oli kirjosieppo tehnyt pesänsä. Vanha kun putosi alas ja olin melko varma ettei sieppo hyväksyisi tätä uutta kodiksensa. Toisin kuitenkin kävi.

Metso nakutti lähitienoolla ja kaksi käkeä kukkui lähes saman aikaisesti. Kuullosti siltä kuin kaiku olisi vastannut kun ne ristikkäin kukahteli.

Ensimmäinen kyy havaintokin tuli tälle kesälle tehtyä. Kiertelin kukkapenkkejäni katselemassa. Siinä mökin seinustalla hiplasin kukanlehtiä takamus pystyssä, ukolle tuumien: mitähän mie tähän olen ensinkään laittanut. Nostin nokkani ylös ja siin puolen metrin päässä paistatteli auringossa naaraskyy. Jos oli muorilla huono näkö niin jo oli ukollakin. Pitkä rojake, sellainen n. 70cm pituinen. Ihmeen rauhallinen se oli ei yhtään hermostunut vaikka Mamma käsi ojossa melkein silitteli sitä. Eläimet ja lapset kyllä tykkää Mammasta, mutta en nyt olisi järin loukkaantunut  vaikka nämät inhoamani lierot ei niin välittäiskään. Siinä jo kameraa hiplasin, en kuitenkaan kuvaa ottanut kun en sitä ilkeisi kuitenkaan katsella.

Joku aika takaperin tuli radiosta luontoilta käärmeistä. Kyy-Koponen siinä kertoi että kyyt ovat paikkauskollisia ja että niiden reviiri on kilometri suuntaan tai toiseen pesäkololta. Selittipä vielä että kun kyyn kuljettaa kahden kilometrin päähän niin se ei varmasti tule takaisin. Huh, huh en kyllä ihan viitsisi kuskata sitä ämpärissä peräkontissa. Siinä si istuisin tyytyväisenä etupenkillä ja käärme olis takakontissa. Entäs jos se ämpärin kansi vaikka aukeis? Juu ei.

Keltaiset narsissit kukkivat kauniisti, valkoiset antaa vielä odottaa kukintaansa.

Samoin kevätkaihonkukka ja esikot. Kullerot vasta aloittelee kukintaansa.

Kanukka on kaunis, oli vuodenaika mikä tahansa.